Järnefelt - Paatelainen - Valon kajoa - LP (uusi)
€ 9.90
Enää 1 jäljellä
Järnefelt - Paatelainen - Valon kajoa - LP (uusi)
Kun Miikka Paatelainen päätti kuusi vuotta sitten tehdä levyn, tiesi hän heti kenen kanssa sen halusi tehdä. Jäky Järnefelt ja Paatelainen tunsivat toisensa 90-luvulla vaikuttaneesta Pienet miehet -yhtyeessä, ja Järnefeltin lyriikan runollisuus ja lempeä kriittisyys olivat juuri sitä mitä Paatelainen tulevalle levylle toivoi.
Järnefelt ei empinyt hetkeäkään kun vanha bändikaveri soitti. Pian oli syntynyt nippu omalakista laululyriikkaa, joka venyttää perinteisemmän lyriikan rajoja runouden puolelle. Levyn ensimmäiset raidat äänitettiin Paatelaisen makuuhuoneessa syksyllä 2010. Prosessi eteni ensimmäiset vuodet hitaasti, sillä omaäänisenä kitaristina ja Suomen tunnetuimpana pedal-steelin soittajana työllistetty Paatelainen sävelsi, sovitti, tuotti, soitti ja miksasi levyn itse. Toisaalta kiireetön prosessi mahdollisti kompromissittoman tekemisen, ja levylle syntyi nyt kuultavissa oleva trendeistä ja konventioista piittaamattoman yhtenäinen soundi. Vaikka Paatelainen sanookin löytävänsä musiikistaan kaikuja sellaisilta artisteilta kuin Nick Drake tai Crosby, Stills, Nash & Young, päämäränä oli alusta asti tehdä jotain mitä ei ole vielä tehty. ”Mulla on Grateful Deadin logo melkein joka laitteessani. Se muistuttaa mua siitä että asiat voi tehdä toisin. Siitä tässä levyssä oikeastaan on kyse.”, Paatelainen kiteyttää.
Paatelaisen tuotanto ja sävelkieli yhdistettynä Järnefeltin lyriikkaan ja jäljittelemättömään laulusoundiin on pysäyttävä kokonaisuus. Lauluissa toistuvat menetysten ja sopeutumattomuuden teemat, ja tekstit yhdistävät unen logiikkaa aikamme terävään tarkasteluun tavalla joka tekee yleisestä henkilökohtaista ja henkilökohtaisesta poliittista. Tulee olo, että tämä levy on tärkeä ajattomasta luonteestaan huolimatta juuri nyt, juuri meidän ajassamme. Itse Järnefelt muotoilee asian näin: ”Rakkauslaulut jäivät tälle levylle tekemättä, rintaa puristaa muista syistä.”
Kun Miikka Paatelainen päätti kuusi vuotta sitten tehdä levyn, tiesi hän heti kenen kanssa sen halusi tehdä. Jäky Järnefelt ja Paatelainen tunsivat toisensa 90-luvulla vaikuttaneesta Pienet miehet -yhtyeessä, ja Järnefeltin lyriikan runollisuus ja lempeä kriittisyys olivat juuri sitä mitä Paatelainen tulevalle levylle toivoi.
Järnefelt ei empinyt hetkeäkään kun vanha bändikaveri soitti. Pian oli syntynyt nippu omalakista laululyriikkaa, joka venyttää perinteisemmän lyriikan rajoja runouden puolelle. Levyn ensimmäiset raidat äänitettiin Paatelaisen makuuhuoneessa syksyllä 2010. Prosessi eteni ensimmäiset vuodet hitaasti, sillä omaäänisenä kitaristina ja Suomen tunnetuimpana pedal-steelin soittajana työllistetty Paatelainen sävelsi, sovitti, tuotti, soitti ja miksasi levyn itse. Toisaalta kiireetön prosessi mahdollisti kompromissittoman tekemisen, ja levylle syntyi nyt kuultavissa oleva trendeistä ja konventioista piittaamattoman yhtenäinen soundi. Vaikka Paatelainen sanookin löytävänsä musiikistaan kaikuja sellaisilta artisteilta kuin Nick Drake tai Crosby, Stills, Nash & Young, päämäränä oli alusta asti tehdä jotain mitä ei ole vielä tehty. ”Mulla on Grateful Deadin logo melkein joka laitteessani. Se muistuttaa mua siitä että asiat voi tehdä toisin. Siitä tässä levyssä oikeastaan on kyse.”, Paatelainen kiteyttää.
Paatelaisen tuotanto ja sävelkieli yhdistettynä Järnefeltin lyriikkaan ja jäljittelemättömään laulusoundiin on pysäyttävä kokonaisuus. Lauluissa toistuvat menetysten ja sopeutumattomuuden teemat, ja tekstit yhdistävät unen logiikkaa aikamme terävään tarkasteluun tavalla joka tekee yleisestä henkilökohtaista ja henkilökohtaisesta poliittista. Tulee olo, että tämä levy on tärkeä ajattomasta luonteestaan huolimatta juuri nyt, juuri meidän ajassamme. Itse Järnefelt muotoilee asian näin: ”Rakkauslaulut jäivät tälle levylle tekemättä, rintaa puristaa muista syistä.”
Kategoria Uusi vinyyli